Saattaa ehkä kuullostaa kamalalta, (Niin se onkin!) mutta meillä oli lauantaina koulua. Koulupäivän ajaksi opettajat olivat keksineet kamalan kidutusmenetelmän. Vaikka lukupäivä tuntuu kaikin puolin mukavalta ja helpolta päivältä, sitä se ei ole. Lukemisen takia voi valvoa, ei herätä. Ensimmäisellä tunnilla luettiin yhteistä kirjaa ääneen. Minä (ja kaikki muutkin) yritin lukea samalla myös omaa kirjaani, joka onnistui ihan hyvin. Sen sijaan toinen tunti oli kamala. Vaikka pitikin lukea kirjaa, niin sain palata kotona monta lukua taaksepäin. Miksi? Siksi, että kaikki vain höpöttivät kaikkea muuta, ja lukeminen siinä tilassa oli täysin mahdotonta. Kolmannella tunnilla teimme julisteita, joihin kirjoitimme esimerkiksi mitä kirjoja meille on luettu kun olimme pieniä ja keneen kirjailijaan haluaisimme tutustua. Tämä oli minulle hankala tehtävä, koska en haluaisi hirveästi mainostaa suosikki kirjojani, enkä yleensä itke tai naura kun luen kirjaa. En tykkää hauskoista kirjoista, vaan luen kaikkia outoja kirjoja, joiden ei silti tarvitse olla surullisia.
Suoraan koulusta menin markkinoille. Markkinoilla oli suurinpiirtein samat myyjät kuin aina ennenkin. Kaikki romukauppiaat olivat harmillisesti jääneet pois. Paikalla olivat kuitenkin sama muikkuravintola, nopanheitto, puolueteltat ja hunajakauppias olivat samoilla vanhoilla paikoilla.
Kävijämäärä oli pysynyt ennallaan. Myöskin myyjiä oli normaali määrä. Pitkästä aikaa oli aurinkoinen ilma. Monet myyät, joita haastateltiin, kertoivat, että Iin pitäisi ottaa Kuivaniemestä mallia. Markkinoilla olivat puhumassa myös monet kansanedustajat kuten Pekka Haavisto. Sunnuntaina järjestettiin keihäskisat. Markkinoilla oli ennätykselliset kolme lakritsan myyjää.
Lapsia viihdyttämässä olivat Pressan katit. Lapsille riitti tekemistä esityksien välissä, kun katit viihdyttivät heitä savu- ja saippuakuplakoneilla. Lapsille oli myös ongintaa ja pomppulinna. Ensimmäistä kertaa paikalla oli myös tivoli.
